Chef & Sommelier

Viime torstaina pääsin vihdoin illallistamaan Chef & Sommelieriin (Huvilakatu 28). Tänne on pitänyt tulla jo ikuisuuden, mutta aina on tullut jotain esteitä. Jo nyt voin sanoa, että paikka oli kyllä odotusten väärti! 

Mieleeni oli hiipinyt jo pieni pelko siitä, että olinko nostanut odotukseni jo liian korkealle, mutten onneksi joutunut pettymään. Itsessään paikka on pieni ja intiimi, mutta sitäkin suloisempi ja kodikkaampi. Asiakaspaikkoja on vain parikymmentä, mikä osaltaan mahdollistaa myös hyvän henkilökohtaisen palvelun.

Sasu Laukkosen menu oli kirjoitettu käsin ja ohessa oli hinnat menuille. Aina alkaen neljästä ruokalajista (51 €) yhdeksän ruokalajin illalliseen (74 €). Valitsimme tällä kertaa viisi ruokalajia (58 €), keittiömestarin menu olisi ollut 7 ruokalajia (67 €).

Talon viineissä Chef & Sommelier suosii luomutuottajia ja lista koostuu suurelta osin ranskalaisista viineistä, mutta täydennystä on haettu mm. Italiasta, Espanjasta, Itävallasta ja Portugalista. Olimme tilaamassa ruokien seuraksi viinipakettia, mutta meille suositeltiin sellaista vaihtoehtoa, että jokaiselle ruoalle ei haettaisi omaa viintä, vaan että saisimme kolmea erilaista viiniä, joista kaksi menisi kahdelle ruokalajille. 

Alkuun saimme Brut Zero, Tarlantin shamppanjaa, jonka seuraksi tuli keittiön tervehdys; pieni snack tehtynä kuivatusta palsternakasta, mallasemulsion, punajuuritartarin ja suppilovahveropulverin kanssa. Kaiken kaikkiaan kaikki maut pelasivat hyvin yhteen, mutta palsternakkalastu olisi saanut olla hieman rapeampi, kun nyt tuntui siltä, että se oli hieman kumisen omainen. Suppilovahveron ollessa kuitenkin vain pulverina snackin päällä, se maistui suupalassa kiitettävän hyvin. Kenties se oli majoneesin omaisen mallasemulsion ansiota.

Alkuruoaksi tilasimme kumpikin maa-artisokka annoksen. Maa-artisokkaa oli niin friteerattuna, keitettynä kuin paistettuna gnocchinakin. Lisämakua annos sai 65 asteiseksi kypsennetystä kananmunasta ja rakuunaöljystä.
Annos oli oikein maukas ja friteeratut maa-artisokat olivat ihanan suolaisia sekä rapsakoita, mutta pieni miinus gnocchista: se tuntui hieman ylikypsältä, sillä siinä riitti hieman liikaa purtavaa. 

Talon leipiä oli tarjolla kahta erilaista vaahdotetun voin kanssa. Keittiömestari Sasu Laukkonen tuli itse kertomaan leivistä (ja monesta muustakin annoksesta illan aikana) ja kertoi aloittaneensa ravintolan avaamisen aikoihin oman juuren leivilleen. Hän ei halunnut kenenkään muun valmista juurta, joten näihin aikoihin hänen oma leipäjuurensa on jo parin vuoden ikäinen, kun ravintola avattiin 2010.
Kaiken lisäksi näitä ihania leipiä saa ostaa vaikka kotiin viemisiksi aivan nurkan takana sijaitsevasta Laivurin valinnasta.

Hanhea ja punajuurta -annos oli loistava. Hanhi mielletään usein kovin rasvaiseksi, mutta annoksen punajuuri toi mukavaa raikkautta. Kaiken kaikkiaan annos koostui hanhen savustetusta rinnasta, koipiterriinistä sekä kivipiirasta (maistoin tätä ensimmästä kertaa). Lisukkeet olivat uunipunajuurta, pikkelssiä, punajuuriranskankermaa, joka näkyy kuvassa noina pieninä vaalenapunaisina palleroina.
Viininä meillä oli ranskalaista; Les 5 Seaux 2011, Domaine Emile et Rose, coteaux de Libron.

Sellerisotto eli riisitön, täysin sellerin eri osista valmistettu "risotto" oli vinkeä. Vaikka pidän suolasta, niin siitä huolimatta annos oli saanut sitä mielestäni hieman liikaa. Aivan täydellinen combo syntyi kun maistoin pöydän toiselle puolta tuotua kalaa yhtäaikaisesti sellerisoton kanssa. Näin se olisi pitänyt tarjoilla!

Annoksen kastike valmistettiin sellerin lehdistä ja päällä oli vielä pientä rapsakkuutta lastujen muodossa.

Pöydän toiselle puolen tuotiin sellerisoton kanssa samaan aikaan myös "Roskakalat" -nimellä tunnettu annos; lahnaa ja haukea. Lahnaa oli käytetty savulahna-perunapyreehen, haukea haukiterriiniin. Sivulla piparjuuri- ja vihreä kastike, päällä krispi piparjuuri.

Pääruokani tattia ja rosmariinia -annos yllätti, sillä olin jostain syystä kuvitellut blinien olevan tehty tateista, mutta blinit olivat ihan tavanomaisia blinejä, joissa tattia oli käytetty vain ainesosana. Lisukkeista löytyi kuitenkin paistettuja tatti paloja, siikliterriiniä, kuivattua tattia, rosmariiniporkkanoita sekä tatti-rosmariiniemulsiokastiketta.

Viininä toimi hyvin ranskalainen Rouillon 2011, Clos du Tue-Boeuf, Cheverny.

Toisella puolen pöytää pääruokana oli vasikkaa ja sipulia: luomuvasikan rintaa, lapaa, paistia ja ulkofileetä. Lihapulla oli tehty omaan jauhelihaan ja jauhettuun maksaan. Mukana annoksessa oli vielä uunisipuli, sipuliterriiniä, confitpurjoa ja keitetty shalotti.

Viininä espanjalainen Camion de Navaherreros 2011, Bernabeleva, Madrid.

Ennen jälkiruokia päätimme vielä maistella talon juustoja, vaikka vatsa ilmoittikin jo pinkeydestään :)
Lautasella oli vuohen vuoristo-, Peltolan Blue-, Metsuri-ja Sasun Emmental juustot. Ei siis hirveästi mitään tavallisesta poikkeavaa, kun useimpia näistä juustoja tapaa aika usein ravintoloiden juusto lautasilta. Eikä se sinänsä haittaa, koska ovat kuitenkin hyväksi todettuja juustoja. Oma suosikkini oli ehdottomasti pehmeä vuohen vuoristojuusto! Juustojen kanssa tarjoiltu kompotti karpalosta ja vaniljasta oli kirsikka kakun päälle. Näkkileipää en ehkä olisi kaivannut, mutta kai se on sääntö että juustojen kanssa on aina oltava leipää tai keksejä.

Ennen varsinaisia jälkiruokia saimme jälleen tervehdyksen keittiöstä. Pre dessertinä villivadelmasta valmistettua pannacottaa ja hyytelöä.
Tämä toimi juuri näin, eli lusikka kokoisena mainiosti. Jos tätä olisi ollut enemmän, kitalakeen olisi aika varmasti muodostunut sellainen epämiellyttävä rasvainen kerros. Mutta ei. Tämä oli suunniteltu juttu ;)

Varsinainen jälkiruokani,"Omenaa ja teetä" kruunasi aterian. Jasmiiniteeomenat, inkiväärisiirappi, karamellisoitu kaura, camomillajäätelö ja omenahyytelö muodostivat täydellisen makunautinnon. Tämän jälkeen olisin voinut vaikka nuolla lautasen ettei hippuakaan jäisi yli! Jälkkärin kaverina pelitti mainiosti ranskalainen Ondenc 2010, plageoles, Gaillac.

Toinen jälkiruokavaihtoehto on aina oltava suklaata, mikä valikoitui vastakkaiselle puolelle. Eli suklaata ja pähkinää -annos koostui maapähkinävoijäätelöstä, maitosuklaa-hasselpähkinävaahdosta, cashewkekseistä ja saksanpähkinämurusta. Koristeena temperoitua tummaa suklaata. Maistoin ja pidin kovasti. Olin kuitenkin niin täynnä, että olin oikein tyytyväinen omaan keveämpään valintaani. Tämän kanssa tarjoiltiin italialaista Anthos Passito, Matteo. Carregia, Piemonte.

Petit fourina kahvin kanssa tarjoiltiin tummasuklaakonvehdit, joissa oli tähtianis-kanelikinuskitäyte.
Siitä ei tullut kuvaa, koska se ehti kadota niin nopeasti parempiin suihin (allekirjoittanut kuittaa).
Upea illalliselämys, joka ei toivottavasti jäänyt viimeiseksi kerraksi täällä!
Palvelu, ruoka, tunnelma ja kaikki pelasivat niin hyvin yhteen, ettei toivomisen varaan jäänyt kovinkaan paljoa.