Salutorget vol 2

Kuten jo aiemmassa tekstissä kerroin, tapasin kummitätiäni viikolla illallisen merkeissä. Hän ehdotti paikaksi Salutorgetia, sillä hänen miehensä oli käynyt siellä hiljattain ja kehunut tätä kovasti. Itsellänikin oli hyvät muistikuvat paikasta, joten minulla ei ollut mitään ehdotusta vastaan.

Tapasimme siellä keskiviikkona kuuden aikaan ja paikassa oli jo mukava kuhina. Tarjoilija tuli piakkoin kysymään alkujuomatilauksia ja niiden toimituskin sujui nopeasti.

Päätimme ottaa alkuun jaettavaksi pelkän vihreän salaatin, kun ajattelimme keskittyä enemmän pääruokiin. Itse koin tarjoilijan tavan tarjoilla salaatti vähän kummalliseksi, kun hän sysäsi koko salaatin minulle ja antoi kummitädilleni vain lautasen. Olisin preferoinut mielummin molemmille omia lautasia... No joka tapauksessa, salaatti oli ihan ihan super etikkainen ja kirpeä, eikä se oikein maistunut meille kummallekaan.

Pääruoaksi otin tapani mukaan kalaa. Annos sisälsi haudutettua kuhaa, tilliperunaa, pinaattia ja jokirapukastiketta. Kaiken kaikkiaan annos oli hyvä ja maukas, mutta jäin kaipaamaan lisää jotain kasviksia annokseeni. Lisäksi mainitut tilliperunat olivat mielestäni ihan tavallisia keitettyjä perunoita? Yllätyin kuitenkin erittäin positiivisesti kokonaisista jokiravunpyrstöistä kastikkeen joukossa.

Kummitädilleni maistui Salutorgetin pippuripihvi härän sisäfileestä, paistetun portobellon, rosmariiniperunoiden ja pippurihollandaisen kanssa. Hänkin olisi kaivannut ehdottomasti jotain vihreää lautaselleen, ja hän oli myös hieman pettynyt portobellojen vähyyteen annoksessa. Pihvi oli kuitenkin hyvä ja kastike maukasta.

Kaiken kaikkiaan, tapaaminen onnistui loistavasti, juttua riitti ja aika kului kuin siivillä. Tarjoilu oli nopeaa ja hyvää, ruoat eivät ehkä olleet ihan onnistuneimmasta päästä, mutta alkusalaattia huomioimatta oikein maukkaita.