23.2.2013

Salutorget vol 2

Kuten jo aiemmassa tekstissä kerroin, tapasin kummitätiäni viikolla illallisen merkeissä. Hän ehdotti paikaksi Salutorgetia, sillä hänen miehensä oli käynyt siellä hiljattain ja kehunut tätä kovasti. Itsellänikin oli hyvät muistikuvat paikasta, joten minulla ei ollut mitään ehdotusta vastaan.

Tapasimme siellä keskiviikkona kuuden aikaan ja paikassa oli jo mukava kuhina. Tarjoilija tuli piakkoin kysymään alkujuomatilauksia ja niiden toimituskin sujui nopeasti.

Päätimme ottaa alkuun jaettavaksi pelkän vihreän salaatin, kun ajattelimme keskittyä enemmän pääruokiin. Itse koin tarjoilijan tavan tarjoilla salaatti vähän kummalliseksi, kun hän sysäsi koko salaatin minulle ja antoi kummitädilleni vain lautasen. Olisin preferoinut mielummin molemmille omia lautasia... No joka tapauksessa, salaatti oli ihan ihan super etikkainen ja kirpeä, eikä se oikein maistunut meille kummallekaan.



Pääruoaksi otin tapani mukaan kalaa. Annos sisälsi haudutettua kuhaa, tilliperunaa, pinaattia ja jokirapukastiketta. Kaiken kaikkiaan annos oli hyvä ja maukas, mutta jäin kaipaamaan lisää jotain kasviksia annokseeni. Lisäksi mainitut tilliperunat olivat mielestäni ihan tavallisia keitettyjä perunoita? Yllätyin kuitenkin erittäin positiivisesti kokonaisista jokiravunpyrstöistä kastikkeen joukossa.


Kummitädilleni maistui Salutorgetin pippuripihvi härän sisäfileestä, paistetun portobellon, rosmariiniperunoiden ja pippurihollandaisen kanssa. Hänkin olisi kaivannut ehdottomasti jotain vihreää lautaselleen, ja hän oli myös hieman pettynyt portobellojen vähyyteen annoksessa. Pihvi oli kuitenkin hyvä ja kastike maukasta.

Kaiken kaikkiaan, tapaaminen onnistui loistavasti, juttua riitti ja aika kului kuin siivillä. Tarjoilu oli nopeaa ja hyvää, ruoat eivät ehkä olleet ihan onnistuneimmasta päästä, mutta alkusalaattia huomioimatta oikein maukkaita.

22.2.2013

TriplasuklaaCookies

Olin sopinut tapaavani kummitätiäni pitkästä aikaa moniin vuosiin illallisen merkeissä kaupungilla. Ajattelin että olisi mukavaa jos olisi jotain viemisiä hänelle, niin pienen päässä arvonnan jälkeen päädyin valmistamaan suklaapikkuleipiä. Ne valmistuisivat tarpeeksi nopeasti, ne olisi helppo pakata mukaan ja niihin löytyi kaikki ainekset... tai ainakin melkein.

Fariinisokerini oli kovettunut yhdeksi isoksi möhkäleeksi ja toki siitä olisi saanut vielä käyttökelpoista, mutta minulla ei ollut aikaa alkaa sulattelemaan ja / tai liuottelemaan sitä. Niinpä turvauduin Googlen apuun ja päädyin Raision Sunnuntai sivuille, josta löytyy erilaisia tapoja korvata monia leivonnassa tarvittavia ainesosia.

Tarvitsemani kaksi ja puoli desiä fariinisokeria, voisi korvata vajaalla 2 dl tavallista sokeria lisäämällä siihen puoli desiä siirappia. Avot, sehän toimi! Eli käytit sitten kumpaa tahansa, lopputuloksen pitäisi onnistua. Tarkennuksena vielä, käytin tummaa siirappia.


Ohjeesta syntyy n. 30 kappaletta ihanan pehmeitä ja makoisia pikkuleipiä ja tähän voit käyttää ihan mitä tahansa suklaata, tai vaikka pähkinöitä tai jotain karkkirakeita (M&M?). Oman maun mukaan! Paistoaikaa ei saa missään nimessä ylittää, vaikka keksit eivät näyttäisikään vielä kypsiltä. Tämä takaa niiden pehmeyden. Lisäksi niiden täytyy antaa rauhassa jäähtyä tasaisella alustalla, tai ne hajoavat käsiin.


Suklaacookies

200 g huoneenlämpöistä voita
250 g fariinisokeria TAI 2 dl sokeria + ½ dl siirappia
2 munaa
5 dl jauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 iso rkl vaniljasokeria
1/4 tl suolaa
200 g haluamaasi suklaata (itse laitoin kaikkia kolmea)

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Rouhi suklaat isoiksi klönteiksi. 
Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja fariinisokeri. Lisää munat ja sekoita hyvin. 

Sekoita kuivat aineet keskenään erillisessä kulhossa ja lisää ne taikinaan. Sekoita tasaiseksi. Lisää viimeisenä taikinaan rouhittu suklaa.

(Nosta taikina noin puoleksi tunniksi jääkaappiin.)

Pyörittelele taikinasta pieniä palloja (suunnilleen pingis-golfpallon kokoisia) ja nosta ne leivinpaperilla vuoratulle pellille ja litistä vähän.

Paista uunista riippuen noin 15 minuuttia.

Kaveriksi sopii erittäin hyvin lasi kylmää maitoa!



14.2.2013

Ystävänpäiväksi bebejä


Ystävänpäivänä on kiva yllättää ystäviä, rakkaitaan tai ihan vaikka työkavereita pienillä makeilla leivoksilla. Näitä on myös helppo pakata esimerkiksi kauniisiin rasioihin, jolloin niitä voi antaa ihan lahjan asemesta.  Koristelussa vain mielikuvitus on rajana.

Hyvää ystävänpäivää kaikille!


Bebe-leivokset
n. 12 pientä ja 4 isoa

Pohja:
100 g voita
½ dl sokeria
1 kananmuna
3 – 3 ½ dl vehnäjauhoja

Täyte:
1 dl kuohukermaa
1 rkl maissitärkkelystä
1 rkl vaniljasokeria
1 kananmunan keltuainen
1 dl sokeria
1 dl voita

Kuorrute (noin mittoja):
4 rkl mansikanmakuista tomusokeria
4 rkl tomusokeria
2 tl sitruunamehua
vettä
nonparelleja

Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri. Lisää muna koko ajan vatkaten. Sekoita jauhot seokseen.

Painele voideltuihin leivosvuokiin ohuesti taikinaa. Paista leivospohjia uunin keskitasolla 175 asteessa noin 15 minuuttia, kunnes taikina on saanut kauniin vaalean hiekan värin.

Valmista täyte mittaamalla kattilaan kerma, maissitärkkelys, vaniljasokeri ja keltuainen. Kuumenna koko ajan sekoittaen, kunnes seos kiehahtaa. Siirrä pois liedeltä ja jäähdytä hyvin.

Vatkaa sokeri ja voi vaahdoksi ja nostele hyvin jäähtyneeseen kermaseokseen vähän kerrallaan. Jaa täyte murotaikinakuppeihin ja nosta ne jääkaappiin siksi aikaa kun valmistat kuorrutteen.

Sekoita tomusokeri, sitruunamehu ja pari ruokalusikallista vettä kiinteähköksi tahnaksi. Levitä kuorrute leivoksen päälle ja koristele nonparelleilla.


12.2.2013

Laskiaisruokaa

En ole koskaan ollut mikään suuri hernekeiton ystävä. Mutta ajattelin että se voi olla vaan yksi niistä päähänpinttymistä joita lapsena tuli tehtyä (kuten monen muunkin ruoka-aineen tai -lajin kanssa), niin sille oli suotava uusi mahdollisuus. Lisäksi kun laskiaispullat jäivät tänä vuonna leipomatta, tässä on kuitenkin vähän perinteistä laskiaisruokaa.

Päätin lähteä liikkeelle kuitenkin hieman hienostuneemmasta versiosta, eli Crème Ninonista. Se on toisin sanoen hernekeittoa, mutta soseutettuna, jalostettuna kuohuviinillä ja tarjoiltu hyvin löysäksi vaahdotetun kerman kanssa. Tämä ohjeen löysin Hans Välimäen keittokirjasta "Ruokaa Hansin tapaan" vuodelta 2010.

Keitto sopii hyvin niin alkuruoaksi, kuin pääruoaksikin.

Rapeaksi paistettu pekoni toi mukavaa suuntuntumaa, mutta jos haluaa kasvisversion, pelkät (paahdetut) kurpitsan siemenet toimivat hyvin. Muokkasin ohjetta hieman, ne kohdat on merkitty tähdillä.




Hernekeitto Crème Ninon
Crème de petits pois

Crème Ninon kuuluu hernekeittojen aateliin. Kesällä keiton voi tehdä tuoreista herneistä, mutta talvella pakasteherneet käyvät yhtä hyvin. Rapeaksi paistettu pekoni antaa hienon säväyksen tuoreiden herneiden luontaiselle makeudelle.

Ainekset
500 g tuoreita tai pakasteherneitä
1 pieni peruna
2 salottisipulia (3 jos kovin pieniä)
1 valkosipulinkynsi
1 rkl voita
7 dl (kasvis- tai) kanalientä
suolaa
valkopippuria
1 dl kermaa
tilkka kuohuviiniä

Tarjoiluun
2 viipaletta pekonia
(3 rkl kurpitsan siemeniä)

Riivi herneet jos käytät tuoreita. Kuori ja kuutioi peruna. Kuori ja hienonna sipulit ja valkosipulinkynsi. Sulata voi kattilassa ja kuullota hetki sipuleita, sekoita joukkoon perunakuutiot ja kypsennä hetki. Lisää tuoreet tai jäiset herneet, kana- tai kasvisliemi, suola ja pippuri ja anna hautua noin 15 minuuttia, eli kunnes herneet ovat pehmenneet.

Leikkaa pekoni ohuiksi suikaleiksi ja paista rapeiksi kuumalla pannulla; sekoita lopuksi joukkoon kurpitsansiemenet. *

Soseuta keitto tasaiseksi sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa, kaada siivilän läpi toiseen kattilaan ja kuumenna kiehumispisteeseen. **

Juuri ennen tarjoilua vaahdota kerma kevyesti ja sekoita keiton joukkoon yhdessä kuohuviinitilkan kera. Lisää pinnalle pekonisuikale-kurpitsansiemenseos ja tarjoa heti.


*Itse en käyttänyt siemeniä koska tarjoilin keiton täysjyvä patongin kanssa. Lisäksi annoin paistetun pekonin levätä hetken paiston jälkeen talouspaperilla, niin niistä valui liiat rasvat pois.

** Soseutin keiton hyvin huolellisesti sauvasekoittimella, joten jätin siivilöinti vaiheen väliin.

(Alkuperäinen ohje: Ruokaa Ranskasta Hansin tapaan, H. Välimäki. WSOY 2010.)

5.2.2013

Täydelliset Runebergin tortut


Meinasi ihan unohtua blogata maailman paras Runebergin torttu ohje! 


Kokeilin monta vuotta erilaisia ohjeita, kunnes löysin viime vuonna ehdottoman suosikkini. Tällä ohjeella tortuista tulee muhkeita, makeita ja kosteita (okei, niitä pitäisi kai kutsua virallisesti Frederikan tortuksi, sillä oikeasti Runebergin tortut ovat kostuttamattomia. Frederikat kostutettaisiin tosin sokeriveden ja rommin seoksella, mutta samapa tuo.. Opin tämän lukiessani päivän Hesarista juttua aiheesta .) Jos ohjeesta haluaa alkoholittoman, kuorrutukseen tulevan punssin voi korvata esim. karvasmanteliaromilla tai käyttää kostutukseen pelkästään omenamehua.

Ohje on Olivia-lehdessä ilmestyneestä ruokaohjeiden sarjasta, joista koottiin sittemmin viime vuonna kokonainen kirjakin - nimeltään luonnollisesti Täydellinen ohje. Totta puhuen kaikki ohjeet, joita olen kokeillut kyseisestä sarjasta, ovat olleet täydellisiä.


Runebergin tortut
8 leivosta

180 g huoneen lämpöistä voita
2 dl sokeria
2 kananmunaa
1 tl karvasmanteliaromia
2 dl manteleita
10 paksua piparkakkua
1 dl korppujauhoja
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Vuokien voitelu
1-2 rkl voita

Kostutusliemi
1 ½ dl vettä
½ dl punssia
3 rkl sokeria

Kuorrutus
8 rkl vadelmamarmeladia tai –hilloa
1 dl tomusokeria
2 tl sitruunamehua tai vettä

Kuumenna uuni 180-asteiseksi. Jauha mantelit ja piparkakut. Sekoita joukkoon korppujauhot, vehnäjauhot ja leivinjauhe. (Jauha mantelit ja piparimurut monitoimikoneen leikkuuterällä tai rouhi veitsellä. Muruseos saa jäädä karkeaksi.)

Vatkaa voi ja sokeri. Lisää munat yksitellen ja vatkaa hyvin. Mausta karvasmanteliaromilla. Lisää kuivat aineet vaahtoon ja sekoita mahdollisimman nopeasti tasaiseksi.
Voitele kahdeksan muottia. Aseta ne leivinpaperin päälle uunipellille. Nostele taikinaa vuokiin niin, että niihin jää kolmasosa tyhjää. Tasoita. Kypsennä uunissa noin 35 minuuttia.
Kun tortut ovat jäähtyneet, nosta muotit niiden ympäriltä. Anna jäähtyä mielellään seuraavaan päivään.
Sekoita kostutusliemi. Valuta lientä leivosten päälle reilusti. Nostele torttujen päälle lusikallinen marmeladia. Sekoita tomusokeri ja sitruunamehu. Valuta tahnaa hillosilmän ympärille.


Kriittiset vaiheet

Raaka-aineiden on oltava huoneenlämpöisiä. Kylmä voi ei vatkaannu. Kylmät munat kovettavan voin, ja taikina juoksettuu. Jos näin käy, pieni määrä jauhoja tasoittaa rakenteen.

Jos käytät muita keksejä kuin piparkakkuja, mausta taikina puolikkailla teelusikallisilla kanelia ja kardemummaa.

Valmistusaika
45 minuuttia + tekeytyminen vähintään 2 tuntia.

Vaikeusaste
Helppo.

Tarjoilu
Parhaimmillaan seuraavana päivänä.

Avec
Helmi-arrakki punssi sekä kahvi.

PRO-VINKKI

Konditoriat eivät yleensä käytä murusia torttuihin, koska niistä halutaan tasalaatuisia. Sen sijaan käytetään kuorellisia manteleista rouhittua murua. Ekbergin tortut maustetaan alkuperäisen reseptin mukaan sitruunaöljyllä ja appelsiininkuorella ja nostatetaan hirvensarvisuolalla.

Käytä normaalisuolaista voita. Suola antaa makua ja voi tekee rakenteesta murean.

Sekoita voi ja sokeri vain kevyesti. Jos vaahto on liian kovaa, taikina kuohuu muottien yli ja rakenteesta tulee liian höttöinen.

Voin hera tarttuu ja palaa helposti kiinni muottiin. Parhaan paistotuloksen saat, kun voitelet vuoat kirkastetulla voilla.

Poista muotit 10 minuuttia uunista ottamisen jälkeen. Jäähtyneen tortun ympäriltä muottia on vaikea irrottaa ja leivos hajoaa helposti.

Kostuta tortut päivän vanhoina, niin ne pysyvät parhaiten kasassa. Kostutusliemen on oltava lämmintä, jotta torttu kostuu tasaisesti. Runebergin torttu paranee vanhetessaan ja alkoholi lisää säilyvyyttä

30.1.2013

P, niinku Pan-, niinkuin Pannacotta!

Helppo. Hyvä. Hieno. Kolmen H:n kombo.

Ihana pannacotta (tai suomalaisemmin vanilja-kermahyytelö) on ollut jo vuosia perheeni vakiosuosikkeja, joka on helposti muunneltavissa myös suklaiseksi aina valkoisesta tummaan suklaaseen tai vaikka marjoilla. 


Niitä ei edes välttämättä tarvi lisätä itse hyytelöön, vaan kastikkeen ominaisuudessa kukin voi lisätä mitä haluaa - mikäli sikäli tuntuu siltä, että jotain pitäisi lisätä. Eli marjoista saa tehtyä hyviä kastikkeita tai niitä voi tarjoilla tuoreena sellaisenaan. Kirpeät marjat tuovat loistavaa kontrastia muuten niin makealle ja kermaiselle jälkiruolle. Jos tekee kastikkeen esim. vadelmista, pieni liraus sitruuna- tai limemehua antaa mukavaa potkua.

Tällä kertaa tarjoilin pannacotan tuoreiden punaviinimarjojen, mustikoiden ja kinuski- ja/tai suklaakastikkeen kera. Siis varsinaista terveysruokaa.

Alkuperäinen ohje on vuonna 2003 ilmestyneestä HS:n Ruokatorstai nimisestä kirjasta, jonka on tehnyt Eeva Salonen. Kirja sai nimensä ennen Helsingin Sanomissa ilmestyvän ruokaosion Ruokatorstain mukaan, mutta nykyään kyseinen julkaisu tunnetaan nimellä Ruoka & Viini. Olen löytänyt tästä kirjasta ihan tuhottomasti loistavia ohjeita, joista monet ovat tulleet jäädäkseen vakiorepertuaariini. Tosin kaikenlaista sitä on tässä kymmenessä vuodessa jo tultu kokeiltua.


Pannacotta

(n. 6 annosta)

1 vaniljatanko
4 dl kuohukermaa
1 dl maitoa
½ dl sokeria
4 liivatelehteä

1. Halkaise vaniljatanko ja raaputa siemenet kattilaan. Sekoita joukkoon kerma ja maito. Kuumenna hitaasti kiehumispisteeseen. Lisää sokeri ja anna liueta. 

2. Sulata joukkoon liivatelehdet. Niitä ei tarvitse liottaa ensin. 

3. Nosta kattila liedeltä ja aseta kylmään veteen. Sekoita, kunnes seos alkaa hieman jähmettymään. 

4. Jaa seos neljään-viiteen, tai yhteen isoon annosvuokaan ja pane viileään jähmettymään vähintään 4 tunniksi (mieluiten yön tai koko päivän yli, voit erittäin hyvin valmistaa myös edellisenä päivänä).



24.1.2013

Raffaello

Tapasimme toissa viikon perjantaina hyvän ystäväni kanssa pitkästä aikaa. Paikaksi valitsimme ravintola Raffaellon, joka houkutteli rentoudellaan ja helpolla sijainnillaan. Odotukset eivät olleet mitenkään korkealla, mutta voin sanoa jo nyt, että ne ylittyivät sangen positiivisesti!

Alkumaljojen kanssa varsinaisia ruokia valitessa meille tarjoiltiin patonkia ja oliiveja. En kuitenkaan uskaltanut käydä niihin käsiksi, sillä päätin mielummin odottaa valitsemiamme pääruokia.


Päädyin tilaamaan listalta annoksen nimeltään "Grigliata mista di mare", joka koostui annoksesta paistettua siikaa, scampin pyrstöjä, grillattuja kasviksia sekä kukkakaalipyreetä.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan annos oli erittäin maittava ja hyvin toteutettu. Kala oli paistettu täsmällisen oikein, kasvikset kypsiä ja maustettu varsin sopivalla määrällä suolaa. Ainoa miinus tuli valkopavuista, mutta se johtuukin vain siitä, etten ole oikein ikinä oppinut pitämään mistään pavuista. Paitsi härkäpavuista, mutta ne eivät maistukaan jauhoiselta vaan lähinnä peruskasviksilta. Eli kikherneet ja muut pavut suksikoon kuuseen :)



Suurena pitsan ystävänä kaverini valitsi lempparinsa pizza Diavolan. Se sisältää pepperonia, parmesaania, paprikaa sekä tuoretta chiliä. Tämä oli meidän molempien ensimmäinen kerta Raffaellossa, mutta hänelle entuudestaan tuttu pizza lisukkeineen on tullut useampaan kertaan maistelluksi ravintola Vespassa eteläesplanadilla. Kuva ei tee oikeutta, mutta minkäs teet kun kamera on mitä on.. Hyvää se kuitenkin kuulemma oli!


Pienenä jälkkäriyllärinä sain BisBis patukan. En edes muista milloin olisin viimeksi syönyt niitä, kun jo jotain tulee ostettua itselleen kaupasta, niin kallistun kyllä SukuLakun puoleen. Kaakao tekee maailmasta mukavemman paikan :)