29.12.2012

Suklaalikööriä lautasella


Bongasin yhdestä suosikkiblogistani Sillä sipulista aivan järjettömän hyvältä vaikuttavan reseptin, sillä yksi ehdottomista lemppareistani on suklaa- ja / tai kaakaolikööri. Ja tietenkin suklaakakut mutaisina tai ilman. Tässä ohjeessa yhdistettiin nämä kaksi maagista komponenttia, joten lopputulos ei voi olla mitään muuta kuin jotain, mitä toivoisi saavansa viimeisellä ateriallaan.

Päätin siis ylläri pylläri kokeilla ohjetta tehden tätä toiseksi jälkkäriksi jouluaaton jälkiruoallemme, sillä en ole todellakaan ainoa suklaalle perso henkilö perheessämme!


Kaiken kaikkiaan ohje on todella simppeli. Kun pohjan suklaa ja voi on sulatettu ja jäähdytetty, mukaan lisätään loput aineet. Sitten sekoitetaan enää keskenään juustomassan ainekset ja kaikki ladotaan piirakkavuokaan. Sen jälkeen onkin jäljellä enää vain paisto.


Suklaalikööri-juustokakku

Pohja:

55 g voita
100 g tummaa (70 %) suklaata
130 g sokeria
2 kananmunaa
70 g vehnäjauhoja
hyppysellinen suolaa

Juustomassa:

200 g maustamatonta Philadelphia -tuorejuustoa
1 keltuainen
70 g sokeria
½ dl Mozart Chocolate Cream Gold - likööriä

Taittele piirakkavuoan pohjalle leivinpaperi.  Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen.

Sulata voi ja suklaa samassa kattilassa miedolla lämmöllä silloin tällöin sekoittaen. Ota kattila pois levyltä ja anna jäähtyä hetki, jotteivat sekaan lisättävät munat juoksettuisi. Lisää joukkoon sokeri ja munat, sekoita. Sekoita joukkoon vielä vehnäjauhot ja suola. Levitä leivinpaperoituun vuokaan.



Sekoita keskenään hyvin kaikki juustomassan ainekset ja levitä se sitten suklaataikinan päälle.  


Tasoita ja marmoroi pinta halutessasi vetämällä veitsellä erisuuntaisia vetoja piiraan päältä ihan pohjaa myöten.


Kypsennä uunissa noin 35 - 40 minuuttia, uunista riippuen.

Parhaimmillaan kakku on seuraavana päivänä tai täysin jäähtyneenä. Säilytä leivonnaista jääkaapissa, mutta nosta se ajoissa huoneenlämpöön tarjoilua varten. 


Kaikki Alkot eivät suinkaan myy tätä likööriä, joten ennen turhaa kauppareissua, voit tsekata itseäsi lähimmän tätä tuotetta myyvän myymälän tämän linkin alalaidasta.


Alkuperäinen idea ja ohje löytyy osoitteesta: 
http://sillasipuli.blogspot.fi/2012/12/suklaista-kultalikoorijuustokakkua.html.

Kaikki kiitos heille, aivansuper hyvää tosin kaveriksi ottaisin jätskiä tai meidän tapauksessa ainesten puuttuessa kermavaahtoa (tai todellisten suklaa-addiktien tapauksessa ohjeeseen jo käytettyä likööriä ;)

19.12.2012

Sasso


Olimme sopineet ystäväni kanssa, että tapaisimme pitkästä aikaa kuulumisien vaihtamisten merkeissä illallisen ääressä. Vaikka olimme jo hyvissä ajoin liikkeellä pöytä varauksen osalta, kaikkialla tuntui olevan jo ihan täyttä, kiitos pikkujoulukauden. Kyselin pöytää monista eri paikoista ei-oota saaden, kunnes muistin vanhan tutun - pohjoisitalialaisen ravintola SassonPohjoisesplanadi 17:ssa. Kaikin puolin hyviä muistikuvia, niin ruoasta, palvelusta kuin ilmapiiristäkin ja pöytä järjestyikin sieltä yks kaks.


Suuntasimme sinne sitten viime perjantaina, mutta sisään tultuamme saimme lähestulkoon itse lähteä hakemaan tarjoilijaa kun kukaan ei tullut ohjaamaan meitä pöytäämme. Pöytään päästyämme tilanne palvelun osalta kuitenkin parani ja saimme ruokalistat, vedet, aperitiivit sekä leivät samantien. Leipien kanssa tarjoiltiin suomalaiseen tapaan totutun voin sijaan italialaiseen tapaan oliiviöljyä johon oli lisätty loraus balsamico viinietikkaa.


Valinnan vaikeus iski niin alku- kuin pääruokienkin kohdalla. Kävin pahaa kamppailua mustekalacarpaccion ja lohen välillä, mutta luotimme molemmat tarjoilijattaremme suositukseen ja päädyimme maustepaahdettuun loheen, joka tarjoiltiin yrttisalaatin ja yrttimajoneesin kanssa. Kaiken kaikkiaan maukas annos!


Pääruoissa ystäväni mietti tryffelirisoton ja meriahvenen välillä, mutta päätyi kuitenkin tryffelirisottoon joka tarjoiltiin haudutetun pinaatin kera. Annos oli muutoin onnistunut, mutta pinaattia olisi kuulemma kaivattu lisää, sillä risottohan on itsessään aika tuhtia syötävää. 


Omalla kohdallani taisto kohdistui samaisen meriahvenen sekä grillattujen jättirapujen välille. Alkuruokaan tyytyväisenä päätin luottaa jälleen tarjoilijan suositukseen: oliivikuorrutettuun meriahveneen paahdetuilla vihanneksilla ja tummalla fenkolikastikkeella. Annos oli erittäin hyvä ja riittävän kokoinen. Oli mukavaa saada annoksessa monenlaisia eri vihanneksia kuten mm. kesäkurpitsaa, purjoa, tomaattia ja munakoisoa. Kalafileiden päällä ollut oliivikuorrute oli upea pari kalalle, vaikka sellaisenaan maistettuna se maistuikin hurjan suolaiselta.

Ei siis huonoja valintoja kummallakaan kerralla!


Jatkoimme iltaa vielä ruoanjälkeisille teelle ja viinille vieressä sijaitsevaan hotelli Kämpin baariin, sillä juttua riitti. Kuin tuurilla löysimme vapaan pöydän muuten täpötäydestä pikkujouluväen kansoittamasta baarista.

Cin cin!

12.12.2012

Uunilohta ja valkosuklaamoussea

Tuntui erittäin hyvältä idealta ottaa itsenäisyyspäivän juhlintojen jälkeen pientä breikkiä kaupungista, joten tartuin äitini kutsuun lähteä nauttimaan mökille hyvästä ruoasta, tunnelmasta ja ennen kaikkea seurasta. Asiaan kuului tietenkin rantasauna ym tilpehööreineen.

Äiti oli suunnitellut illan menuksi lohta salaatin, sekä höyrytettyjen kasvisten 
kanssa (punajuuria, parsakaalia, porkkanaa ja perunaa). Hän ei itse erityisemmin ole suuri lohen ystävä, mutta tietää kaikkien meidän muiden olevan, joten hän päätti valmistaa sitä meidän iloksemme.

Tarkempaa ohjetta en osaa kertoa kun toimin enemmänkin sivusta seuraajana kalan osalta, mutta ainakin lopputulos oli loistava! Eli lohifilee voidellulle uunivuoalle, päälle valkoviiniä niin, että pohjan peittää noin sentin kerros. Päälle vielä vähän sitruunamehua, sitruunapippuria ja Herbamarea.

Sitten alkoi varsinainen "kalanmaunpeitto-operaatio". Päälle tuli vielä silputtuna: 

1-2 pientä salottisipulia
1 tavallinen sipuli
kapriksia
hillosipuleita
pussillinen mantelilastuja 
mustia oliiveja

Kuva tuli otettua jonkin verran ennen kuin se oli saanut kaikki komponenttinsa päälleen, kun luulin sen olevan jo tuossa vaiheessa valmis. Mutta kuvan oton jälkeen mukaan meni ainakin vielä:
herkkusieniä
Mozzarella-juustoraastetta
Aura-juustoa. 

Lopuksi uuniin 20-30 minuutiksi (kalafileen koosta riippuen) 175 asteeseen.


Seuraavana aamuna äiti muisti vielä todeta kurkatessaan jääkaappiin että Aura kerma unohtui laittaa! Totesin että se olisi ollut jo liikaa.

Resepti on tosiaan hyvin helppo ja äärimmäisen varioitavissa. Mukaan voi laittaa lisäksi tai tilalle jotain muuta omaan makuunsa sopivaa (kuten tuoretta tilliä) tai sitten jättää jotain kokonaan pois. Tätä voisi sanoa hyväksi keinoksi tyhjentää jääkaappia niistä iänikuisista säilykepurkeista :)


Jälkkärisuunnitelmakin syntyi sitten lähinnä niistä tarvikkeista mitä kaapeista löytyi. Ainakin kermaa, munia ja muita perustarvikkeita oli, mutta kun löysin viime kesänä jättämäni valkosuklaalevyn (juuri tällaisia tapauksia varten), päätin että suklaamousse olisi näppärä tehdä. Tietenkin sen olisi hyvä tekeytyä jääkaapissa vähintään muutama tunti tai seuraavaan päivään, mutta meni se näinkin.


Valkosuklaamousse

1 liivatelehti
130 g valkosuklaata
2 dl kuohukermaa
½ dl sokeria
3 keltuaista
2 rkl verigreippimehua

Sulata paloiteltu suklaa vesihauteessa ja laita liivatelehti likoamaan kylmään veteen. Vaahdota kerma ja lisää joukkoon sokeri. Kun suklaa on hieman jäähtynyt, lisää sekaan keltuaiset ja sekoita tasaiseksi.

Kuumenna mehu kiehuvaksi (voit käyttää muutakin mehumakua, tämä oli omasta mielestäni paras makunsa puolesta jääkaapin valikoimista). Sulata liotettu ja kuivaksi puristeltu liivatelehti kuumaan mehuun.

Yhdistä suklaa varovasti kermavaahdon kanssa sekaisin ja lisää mehu-liivateseos ohuena nauhana sekaan. Sekoita massa tasaiseksi, mutta älä sekoita sitä enempää kuin on tarve. Laita jääkaappiin jäähtymään vähintään muutamaksi tunniksi, mieluiten yön yli.


Mukaan koristeeksi paljon marjoja!

Loppuilta sujuikin sitten katsellessa viimeistä Kotikadun jaksoa. Itselleni se oli ensimmäinen ja näin ollen myös viimeinen :)

11.12.2012

Itsenäisyyspäivä Savoyssa

Muistoissa siinti useamman vuoden takainen itsenäisyyspäivän juhlistaminen, kun aloimme suunnitella hyvän ystäväni kanssa tämän vuoden itsenäisyyspäivää. Eli aloitus jossain hyvässä ravintolassa ykköset päällä ja sieltä jatkaminen Teatteriin virallisiin linnan juhlien jatkoille.

Yksimielinen päätös oli ravintola Savoy eteläesplanadi 17:ssa, jolla on joka vuosi oma itsenäisyyspäivän menunsa. Hinta kolmelle ruokalajille 86 euroa, viidelle 102 euroa. Ilta alkoi yhteisen laittautumisen merkeissä ystäväni luona, josta jatkoimme vielä toisten ystäviemme luokse glögimaljoille ja seuraamaan linnan pukuloistoa tv:stä.

Saavuimme ravintolaan hieman puoli kahdeksan jälkeen. Meille oli katettu pitkä pöytä terassille, josta löytyy ehdottomasti yksi kauneimmista näkymistä Helsingin ravintoloista talvella. Ulkona oli kauniin valkoista ja esplanadin jouluvalaistus teki tunnelmasta taianomaisen. Sisällä oli elävää musiikkia. Valitettavasti aika moni seurueestamme ei päässyt paikalle sairastapausten vuoksi, joten pöytämme jäi puolittain tyhjäksi. Emme antaneet sen häiritä ja varmaan muita ruokailijoita ajatellen tämä oli hyväkin asia, sillä näin ollen emme häirinneet äänekkyydellämme muita niin pahasti, olihan meitä vajaasta osanotosta huolimatta paikalla kuitenkin seitsemän henkeä. Ennen aterioinnin aloittamista Savoyn keittiömestari Kari Aihinen saapui kohteliaasti toivottamaan meidät tervetulleeksi.

Keittiön tervehdyksenä pieni tartar.

Seurueemme miespuoliset ruokailijat olivat erittäin kiinnostuneita Savoyn perinteisestä Vorschmakista, jota on aina saatavilla, vuoden ympäri. Se ei sisältynyt varsinaiseen menuun, mutta saimme tilattua sitä kaikille "pienet" maisteluannokset kolmen tilaamamme ruokalajin lisäksi. Annoksessa riitti yllin kyllin syötävää, mutta harvalta sitä jäi paljonkaan lautaselle. Eli vorschmakin lisäksi annoksesta löytyi oikeoppisesti lisukkeina perunaa, punajuurta, suolakurkkua ja smetanaa.


Varsinainen alkuruoka oli savustettua silakkaa, mallasleipävanukasta ja vihannespikkelssiä. Maukasta ja erittäin kaunista annosta komppasi hyvin Alsacelainen Domaine Ostertag Riesling.

Leipiä oli kolmea eri sorttia: näkkäriä, porkkanaleipää sekä  sämpylää.

Pääruoaksi sai valita kalaa tai riistaa. Kalan ystävänä päädyin tietenkin kalaan, joka oli tällä kertaa paistettua kuhaa. Ihanan rapeapintaiseksi paistettu kuha oli saanut kaverikseen Skånen-kukkakaalia, jokiravunpyrstöä ja tillikastiketta. Kastike oli täyteläisen tummaa ja syvensi makuja entuudestaan.
Viininä Saksan Badenista Franz Keller Franz Anton Grauburgunderia.


Riistana oli Saksalaista villiporoa, metsäsieniä ja meirami-hollandaisea. Annos keräsi runsaasti kiitoksia ja oli erittäin pidetty. Kaveriksi oli valittu Bordeauxista kotoisin oleva Tourelles se Longueville.

Tähän väliin olisi tullut kotimaisia juustoja jos olisimme päätyneet viiden ruokalajin menuhun. Vatsamme alkoivat olemaan jo niin täynnä, että taisimme kaikki olla ihan tyytyväisiä kolmen ruokalajin valintaan.

Ennen jälkiruokaa pienenä väliraikastajan sorbettia


Jälkiruoka oli yksi illan kohokohdista: päärynä-kaurahyvettä ja inkiväärijäätelöä. Hyveen seurana olleet tuoreet päärynäpalaset toivat muuten niin täyteläiseen annokseen raikkautta ja mukavaa rapsakkuutta toi jäätelön ympärillä olleet tomusokerissa pyöritetyt keksitikut. Kuvan oton jälkeen lautaselle kaadettiin vielä kastiketta, joten syömistä riitti yllinkyllin. Vaikka napa paukkuikin jo tässä vaiheessa annos tuli imuroitua viimeistä piirua myöten.


Kahvin kanssa tarjoiltiin vielä mukavan rapsakkaa ja täyteläistä vadelmalla viimeisteltyä tummasuklaata.
Kaiken kaikkiaan odotukset täyttyivät jälleen kerran ja näillä eväillä oli hyvä jatkaa iltaa vielä loistavassa seurueessa 95-vuotiaan Suomen kunniaksi.

5.12.2012

Chez Dominique


Sain viime vuonna joululahjaksi neljän ruokalajin illallisen Chez Dominiqueen. Olin säästellyt lahjakorttia jotain merkittävää tapausta varten, mutta jotenkin se vaan aina jäi. Vihdoin varaus tuli tehtyä ja sitten vain odotettiin varattua iltaa saapuvaksi. Onneksi oltiin tarpeeksi ajoissa liikenteessä, niin saimme pöydän lauantaille vieläpä pikkujoulukautena.

Itselläni tämä oli kolmas kerta Dompassa, edellisestä  kerrasta oli kuitenkin päässyt vierähtämään jo tovi. Kuva-albumieni mukaan olin siellä viimeksi 1.2.2011. Aika päivittää muistoja.


Chez Dominique on Suomen ainoa kahden tähden Michelin ravintola ja hinnat ovat myös sen mukaisia. Hinnat lähtevät 3 ruokalajin menusta (99 €) aina yhdeksän ruokalajin menuun (155 €). Viinipaketti omalle neljän ruokalajin illalliselleni maksoi 115 euroa. Lisäksi otin tavallista hiilihapotonta vettä, sekä lasin punaviiniä. Loppulasku 149 euroa? Ravintola sijoittui tämän vuoden Suomen 50 parasta ravintolaa -listauksessa sijalle neljä.
Mutta onhan tällaiset kerrat harvassa ja ikimuistoisia. 


Alkuun saimme kuplivan seuraksi "Roots in a bag", eli juureksia pussissa. Kuivattu juuresvalikoima koostui mm. punajuuresta, sipulista ja maa-artisokasta, sekä lisäksi maisteltavana oli kolmea erilaista dippimajoneesia. 


Seuraava keittiön tervehdys oli trio erilaisia chipsejä. Kuvassa vasemmalta oikealle löytyy Duck skin eli ankan nahkaa, French toast ja Cep pizza.


Kolmas tervehdys oli sangen mielenkiintoinen: Potato & Vendance. Eli muikkua jonka ympärille oli kiedottu ohuen ohutta spagettia ja niiden alla perunalunta. Perunlunta oli melkein mahdotonta saada lautaselta, sillä se ei tarttunut muikkuun lainkaan. Käytin sitten apuvälineenä hieman leipäveistäni - vain todetakseni ettei se maistunutkaan miltään.


Tässä vaiheessa kun pöytään tuotiin neljäs keittiön tervehdys, olisi tehnyt jo mieli jotain muuta kuin lisää rapsakoita pikkujuttuja. Tilanteen pelasti kuitenkin näiden pikkuherkkujen täytteet. Aloitimme annoksen oikealta puolelta, josta löytyi Cornetto, eli keksituutti jonka sisällä oli sitruunamajoneesia ja päällä lohta. Valitettavasti kala ei maistunut oikein miltään, kun sitruunamajoneesin täytti koko makupaletin. Ehkä kala olisi kaivannut hippusen suolaa korostaakseen sen omaa makua tai majoneesia olisi voinut olla hieman vähemmän?

Keskellä olevasta pienestä Croque Mr:stä löytyi kinkkuinen täyte. Ensimmäinen mieleeni tullut maku oli Olympia-sulatejuusto. Noh, tämän annoksen voittaja oli onneksi säästetty viimeiseksi; Beef tartar. Pienen keksirinkulan sisällä ollut tartar oli hyvää, mutta siinä oli vähän sama ongelma kuin kalan kanssa. Makuja puuttui! Pieni rouhaus mustapippuria olisi pelastanut tilanteen.


Ensimmäinen varsinainen alkuruokamme Pink foie & Green apple oli ihastuttava. Yllä kuva annoksesta niin kuin se tuotiin pöytään ja alla kuva, kun sen päälle oli raastettu jäädytettyä ankanmaksaa.


Pohjalla ollut maksa oli hyytelöistä ja päältä löytyi vielä mysliä suuntuntumaa antamaan, sekä omenaa - sekin hyytelönä. Annos sai siitä mukavaa raikkautta ja kepeyttä. Usein ankan- tai hanhen maksaa tarjoiltaessa tehdään se virhe, että annokset ovat liian kookkaita jolloin tuntuu kuin kitalakeen jäisi epämiellyttävä rasvakerros. Tällä kertaa annos oli juuri sopivan kokoinen, eikä tätä efektiä päässyt käymään.


Edellisen annoksen kanssa tarjoiltiin tuoretta briossia sekä kahdenlaista voita. Ihan perinteistä kirnuvoita sekä itselleni entuudestaan tuntematonta vuohenmaidosta tehtyä voita. Väriltään valkoista, ei perinteisen voin voittanutta :)

Spelttisämpylää seuraavalle annokselle.


Seafood annoksesta löytyi mm. kampasimpukkaa, kaviaaria, kukkakaalia eri muodoissa, porkkanaa sekä jättiravunpyrstöä, joka maistui AIVAN hummerilta! Tautisen hyvää, olisin voinut nuolla lautasen puhtaaksi tai murtautua yöllä keittiöön syömään lisää.


Pääruoka-annos "Veal" saapui pöytään sellaisenaan, mutta sai ensin kaveriksi yllä olevan vaalean kermaisen kastikkeen ja sen jälkeen vielä alla olevan lihaliemestä suurustetun kastikkeen. Mukana oli myös kivipiiraa. Maukasta tämäkin.


Ensimmäisenä makeana ruokana tuli pre dessertinä Squash and liquorice, eli kurpitsaa ja salmiakkia. Salmiakki löytyi rouheena kurpitsajäätelöpallon alta, mikä ei oikein näy tässä kuvassa kun lautanenkin oli musta. Sopi kuitenkin hyvin tähän annokseen. Mukavan vilpoisaa ja raikasta tähän väliin.


Varsinainen jälkiruoka Hot chocolate and Salty Caramel olikin sitten suklaanrakastajan taivas. Oikein super kostea suklaakakkunen, ei kuitenkaan mikään mud cake tyyppinen. Maku ja rakenne toi mieleeni aivan itse tehdy suklaapuuron! (Siis sen joka valmistetaan mannasuurimoista ja kun kaadan sinne kilokaupalla aitoa kaakaojauhetta ja toisen kilon sokeria.)

Viileyttä ja kepeyttä annokseen toi herkullinen jäätelö, jonka alta löytyi vielä mukavaa crumblea. Sivulla olevat puolikkaan luumun näköiset olivatkin jättikokoisia penasamustikoita. 


Pientä makeaa jälkkärin päätteeksi saapui macaronin, marmeladien, nougan sekä konvehtien muodossa. En osaa edelleenkään päättää mikä oli paras. Kai se oli jompi kumpi kovehdeista, joita tarjoiltaessa erikseen kysyttiin kumpaa tahtoisimme. Molempia tietysti, ihan asiaton kysymys, pöh.


Perunajäätelö tarjoiltiin yhteisestä astiasta. Alla olevaan mullan näköiseen tuotokseen olen törmännyt aiemmin alkunaposteltavien kasvisten yhteydessä, mutta silloin "multa" on tehty oliiveista. Tätä ei kuitenkaan oltu tehty oliiveista, sillä jäätelö jatkoi ihanaa makean kermaista linjaa, johon pitkin ateriaa on totuttu.


Loppuun tarjoilija tuli vielä kahta aivan valtavaa vaahtokarkkipötkylää roikottaen kysymään kumpaa haluaisimme maistaa. Molempia tietysti!



4.12.2012

Banoffeen viemä

Banoffee

Banoffee on todella helppo valmistaa ja se oikeastaan vaan kootaan kasaan erilaisista komponenteista. Työläin vaihe lienee kondensoidun maidon keittäminen kinuskiksi, mutta sekin vain siksi, että keittoaika on pari-kolme tuntia. Purkkia ei siis edes avata, sen annetaan vain poreillaan hiljalleen itsekseen, mutta vettä pitää lisäillä vähän väliä, kun se tuppaa haihtumaan pois.

Itse olen tehnyt tätä jo niin monta kertaa (ja monta muutakin asiaa mihin valmista keitettyä kinuskia), että tätä on hyvä pitää kaapissa varalla. Lisäksi säilyvyys on erittäin hyvä. Kondensoitua maitoa myydään nykyään jo todella monessa paikassa, kuten kaikissa hyvin varustelluissa ruokakaupoissa (S- ja K-Marketeissa, Stockmannilla, Citymarketeissa jne.).


Tätä ohjetta on kyselty minulta jo useampaan otteeseen niin Facebookissa, kuin vaikka juhlissa tai illallisilla johon olen tätä tehnyt. Postaan sen nyt tänne niin se on kaikkien saatavilla.

Ohjeita tälle on varmasti yhtä monta kuin on tekijöitäkin, tämä on nyt siis oma versioni. Pidän erityisesti pohjaan täyteläisyydestä, jota se saa aidon kaakaojauheen lisäämisestä supersuklaiden keksien sekaan. Jos tunnustaudut ihan suklaahulluksi, voit heittää sekaan vielä vaikka tummasuklaapalasia, haha :)


Eräs ystävistäni kertoi  korvanneensa kondensoidusta maidosta tehdyn kinuskin keittämällä kinuskin alusta asti kun ei löytänyt tuotetta kaupasta ja sekin kuulemma toimi oikein mainiosti. Joten siinäpä taas yksi variaatio lisää.

Koristelussa oma mielikuvitus valloilleen!



Banoffee


Pohja:
300 g suklaakeksejä (esim. Eldorado Brownies Cookies, ihanan suklaisia)
100 g voita
1 tl kaakaojauhetta
Täyte:
1 tlk (397 g) kondensoitua maitoa
2 banaania
2 dl kuohukermaa
2 tl vaniljasokeria
Koristeluun esim:
kaakaojauhetta
keksimuruja
suklaalastuja
(banaani siivuja)
Laita kondensoitu maito purkki suljettuna vesikattilaan kiehumaan alhaiselle lämmölle noin 2 ½ tunniksi. Tänä aikana se tiivistyy ja muuttuu toffeeksi. Lisää vettä sitä mukaa kun sitä haihtuu.
Murusta keksit tehosekoittimessa tai sen puutteessa vaikka laittamalla ne muovipussiin (2 hedelmäpussia päällekkäin) ja nuijimalla kaulimella. Sekoita murut sulatetun voin ja kaakaojauheen kanssa hyvin sekaisin.
Pingota 20 - 24 Ø cm:n irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi ja taputtele keksivoi-seos vuoan pohjalle ja parin sentin korkeuteen reunoille, nosta jääkaappiin jähmettymään.
Aukaise jäähtynyt maitosäilykepurkki ja levitä se tasaiseksi pohjan päälle. Nosta vuoka jääkaappiin jäähtymään.
Vaahdota kerma ja mausta se vaniljasokerilla. Viipaloi banaanit siivuiksi toffeen päälle, peitä torttu kermavaahdolla.
Sihtaa lopuksi kaakaojauhetta tortun päälle, lisää halutessasi vielä vaikka suklaalastuja, sekä torttupohjaan käyttämiesi keksien muruja. Jos viipaloit päälle banaania, siivut on hyvä käsitellä esim. sitruunamehulla tummumisen estämiseksi tai sihtaa niiden päälle kaakaojauhetta. Koristelu kannattaa jättää vasta hetkeen ennen tarjoilua. Noin muuten pohjan voi valmistaa ilman kermavaahtoa jääkaappiin jo vaikka päivää ennen.



3.12.2012

Yokin kautta Mamiin

Perjantaina suuntasin kohti Turkua, jonne olin saanut kutsun jo hyvän aikaa sitten. Menomatkalla riitti yllin kyllin jännitysmomentteja, kun ajokeli oli Antti-myrskyn takia paikoitellen niin huono, ettei näkyvyyttä ollut lainkaan. Matkan varrella huomasi kuinka lumen määrä väheni jatkuvasti Helsingin hallitsemattomista kinoksista ihan maltilliseen lumimäärään. Ajokeli pysyi kuitenkin kehnona, koska tuuli pöllytteli irtolunta ihan valtoimenaan. Olin kuitenkin erittäin iloinen ns. pelkääjän paikastani :)

Nopean vaatteiden vaihdon ja valmistautumisen jälkeen poikkesimme uuden aasialaiseen fuusiokeittiöön erikoistuneen Yoki ravintolan avajaisissa Linnankatu 3:ssa niin sanotussa Casagranden tai Ingmanin talossa. Väkeä riitti kuin vilkkilässä kissoja (mistä toikin sanonta on saanut alkunsa?) mutta sehän vain kohotti tunnelmaa.

Ravintolan takaosasta ja alakerrasta löytyi hieman enemmän tilaa, niin pääsimme ihastelemaan rakennuksen historiallisesti suojattuja yksityiskohtia, kuten turvalasein eristettyä mukulakivikatua josta löytyi vielä hevoskärryjen renkaiden painamat urat. Nämä aina 1500-luvulta löytyneet oli juurikin se syy, miksi ravintolan avajaiset myöhästyivät näinkin paljon alunperin suunnitellulta syyskuulta. Kaikenlaisia aarteita sitä rempan keskeltä voikin löytää.


Talo missä ravintola sijaitsee on muuten sama mistä löytyy myös Mami ja Rocca. Alunperin suunnitelmissa oli jatkaa iltaa illallisen merkeissä Rocassa, mutta siellä olikin niin täyttä, että vaihdoimme ihan suosiolla Mamiin. Mami oli rankattu tänä vuonna Suomen 50 parasta ravintolaa listauksessa kahdeksanneksi, mutta Helsingin ulkopuolisista paikoista parhaaksi. Näin on ollut jo vuosia, katselin vähän netistä, mutten löytänyt tietoja enää vuodelta 2008. Ainakin vuodesta 2009 lähtien Mami on pitänyt paikkaa listalla parhaana ei-helsinkiläisenä paikkana.


Tehtyämme ruokatilauksemme saimme talon leipälankut, joilta löytyi  foccacciaa, näkkäriä ja ruisleipää voin kera. Olisin antanut plussaa lämpimästä leivästä. Nyt pitääkin pahoitella hieman hämyisiä kuvia, mutta en voi kuin vedota siihen että valaistus oli niin himmeä.


Puolet pöytäseurueesta päätti tilata alkuun limegraavattua siikaa ja avokadoa, toinen puolikas päätti jakaa keskenään kuuluisat Mamin etanat. Itse olin erittäin tyytyväinen omaan siika-annokseeni. Maut olivat raikkaita ja komponentit rakensivat maukkaan kokonaisuuden. Avokado toimii muutenkin niin loistavasti kalojen ja äyriäisten kanssa, omnom. Ainoana miinuksena sanoisin että päälle valutettua öljyä olisi voinut lorautella hieman varovaisemmalla kädellä.


Pääruoaksi koko seurue halusi paahdettua nieriää, hauki-rapumureketta ja voikastiketta. Löytyipä annoksesta vielä pieni tillinen lettunenkin. Tämäkään annos ei jättänyt oikeastaan mitään moittimisen sijaa makujen, mausteiden tai rakenteiden puolesta.
Paitsi ehkä annoksen ainoat kasvikset (jotka löytyivät kalafileiden alta) - niitä oli kovin vähän. Annos oli sen verran runsas, että kasvikset olisivat keventäneet kokonaisuutta ja tuoneet annokseen lisää väriä.


Jälkkärit jakoivat taas porukan kahtia. Itse maistelin praline-nougatjäädykettä ja karpaloita ja muistelen sitä lämmöllä. Jäädyke oli aivan taivaallisen kermaista, puolukat ihanan kohmeisia ja kuuma kinuskikastike kruunasi koko komeuden. Olen itsekin tehnyt kinuskia pariinkin otteeseen, mutta tämä oli ihan omaa luokkaansa. Kokoa näillä aterian kaikilla annoksilla oli sen verran kiitettävästi, että kukaan ei tilannut omaa jälkiruokaa, vaan jaoimme kaksi annosta neljään pekkaan.


Vähintäänkin toinen yhtä klassinen jälkiruoka oli pöydän toiselle puolelle valittu suklaafondant kinuskijäätelöllä.


Ilta jatkui vielä muutamassa eri ravintolassa. Pitihän sitä nyt käyttää tilaisuus hyväksi ja tutustua Turkuun, päästä tanssimaan sekä saada vaihtelua jo niin kovin tutulle Helsingille. Kaunis kaupunki ja ihania ihmisiä, viihdyin todella paljon ja seuraavasta reissusta ehtikin jo olla hieman puhetta :)


Lauantaina aurinko paistoi kauniisti koko päivän eikä luntakaan enää satanut. Jopa VR oli aivan aikataulussaan matkallani kotiin, eikä edellisen päivän myrskystä ollut jäljellä kuin kaunis ja valkea lumipeite. Matka kotiin sujui hyvin Batteryn, pienten eväiden, Iltapäivälehden uutisten ja ristikkoextran kera. 
Mielessä mukava edellinen ilta, kotona odottavat ensimmäiset luukut joulukalenteri kavalkadistani (!) ja illan varaus Chez Dominiqueen.

2.12.2012

Havis


Tuiki tavallisena torstai-iltana oli paljon suunnitelmia, mutta raincheckejä tulee ja menee aina. Joten kun kalenterini yllättäen tyhjeni, pienen facebook chat keskustelun jälkeen uusi suunnitelma oli kohdistaa nokka kohti Havista. Oikein hyvä tapa viettää aikaa myrskyn jo pikkuisen tehdessä tuloaan!


Havis on yksi suosikkipaikoistani, jonka viime visiitistä on vierähtänyt jo ihan hävyttömän pitkä aika. Paikka sijaitsee Kauppahallin vieressä Eteläranta 16:ssa Hotelli Havenin yhteydessä. Perille pääsee helposti vaikka kolmosen sporalla. Ruokapuoli on painottunut nimenomaan kalaruokiin; sesongin suomalaista kalaa ja pohjoismaisia meren antimia.


Keittiön pieni tervehdys saapui söötissä pienessä lasipurkissa
Menu vaikutti niin herkulliselta, että jo alkuruokien kohdalla iski valinnanvaikeus. Lohisashimi ja taimenmätiä vai graavattua järvisiikaa ja kotimaista siianmätiä? Päätimme sitten tilata molemmat ja maistella ristiin. Itselleni tuli alunperin siika, mutta annoskateus iski välittömästi annosten saavuttua pöytään. Eihän siinä sitten muuta kuin lautaset vaihtoon :)



Siian päälle oli aseteltu mm. punajuurta, kantarelleja sekä pitsimäisen ohuita leipälastuja.


Leipiä tarjoiltiin kolmea eri sorttia näkkäristä saaristolaisleipään.



Pääruokana söin paistettua järvikuhaa, kurpitsaa ja suppilovahveroita. Lautasen oikeaan yläkulmaan oli vielä lisätty pieni, mutta sitäkin maukkaampi kroketti. Kurpitsakuutiot olivat mukavan al dentejä ja kaiken kaikkiaan annoksen kaikki maut pelasivat loistavasti yhteen. Kala oli paistettu täydellisesti, nahka oli erinomaisen rapeaa ja kuhan kypsyys sekä suolaisuus optimissaan.



Sahramirisottoa, kampasimpukoita ja jättiravunpyrstöjä -annos oli saanut ekstraa vielä pienestä kalmarista. Raikkautta ja pirteyttä annokseen toi mm. kaltattu kirsikkatomaatti sekä sitrushedelmää appelsiini ja greippilohkojen muodossa.


Aterian päätti vuohenmaitopannacotta lakoilla ja tyrnisorbetilla. Tai no oikeasti kyllä Irish coffee. Joka tapauksessa hyvää oli hauskaakin vielä, mene ja tiedä!