Chez Dominique

Sain viime vuonna joululahjaksi neljän ruokalajin illallisen Chez Dominiqueen. Olin säästellyt lahjakorttia jotain merkittävää tapausta varten, mutta jotenkin se vaan aina jäi. Vihdoin varaus tuli tehtyä ja sitten vain odotettiin varattua iltaa saapuvaksi. Onneksi oltiin tarpeeksi ajoissa liikenteessä, niin saimme pöydän lauantaille vieläpä pikkujoulukautena.

Itselläni tämä oli kolmas kerta Dompassa, edellisestä  kerrasta oli kuitenkin päässyt vierähtämään jo tovi. Kuva-albumieni mukaan olin siellä viimeksi 1.2.2011. Aika päivittää muistoja.

Chez Dominique on Suomen ainoa kahden tähden Michelin ravintola ja hinnat ovat myös sen mukaisia. Hinnat lähtevät 3 ruokalajin menusta (99 €) aina yhdeksän ruokalajin menuun (155 €). Viinipaketti omalle neljän ruokalajin illalliselleni maksoi 115 euroa. Lisäksi otin tavallista hiilihapotonta vettä, sekä lasin punaviiniä. Loppulasku 149 euroa? Ravintola sijoittui tämän vuoden Suomen 50 parasta ravintolaa -listauksessa sijalle neljä.
Mutta onhan tällaiset kerrat harvassa ja ikimuistoisia. 

Alkuun saimme kuplivan seuraksi "Roots in a bag", eli juureksia pussissa. Kuivattu juuresvalikoima koostui mm. punajuuresta, sipulista ja maa-artisokasta, sekä lisäksi maisteltavana oli kolmea erilaista dippimajoneesia. 

Seuraava keittiön tervehdys oli trio erilaisia chipsejä. Kuvassa vasemmalta oikealle löytyy Duck skin eli ankan nahkaa, French toast ja Cep pizza.

Kolmas tervehdys oli sangen mielenkiintoinen: Potato & Vendance. Eli muikkua jonka ympärille oli kiedottu ohuen ohutta spagettia ja niiden alla perunalunta. Perunlunta oli melkein mahdotonta saada lautaselta, sillä se ei tarttunut muikkuun lainkaan. Käytin sitten apuvälineenä hieman leipäveistäni - vain todetakseni ettei se maistunutkaan miltään.

Tässä vaiheessa kun pöytään tuotiin neljäs keittiön tervehdys, olisi tehnyt jo mieli jotain muuta kuin lisää rapsakoita pikkujuttuja. Tilanteen pelasti kuitenkin näiden pikkuherkkujen täytteet. Aloitimme annoksen oikealta puolelta, josta löytyi Cornetto, eli keksituutti jonka sisällä oli sitruunamajoneesia ja päällä lohta. Valitettavasti kala ei maistunut oikein miltään, kun sitruunamajoneesin täytti koko makupaletin. Ehkä kala olisi kaivannut hippusen suolaa korostaakseen sen omaa makua tai majoneesia olisi voinut olla hieman vähemmän?

Keskellä olevasta pienestä Croque Mr:stä löytyi kinkkuinen täyte. Ensimmäinen mieleeni tullut maku oli Olympia-sulatejuusto. Noh, tämän annoksen voittaja oli onneksi säästetty viimeiseksi; Beef tartar. Pienen keksirinkulan sisällä ollut tartar oli hyvää, mutta siinä oli vähän sama ongelma kuin kalan kanssa. Makuja puuttui! Pieni rouhaus mustapippuria olisi pelastanut tilanteen.

Ensimmäinen varsinainen alkuruokamme Pink foie & Green apple oli ihastuttava. Yllä kuva annoksesta niin kuin se tuotiin pöytään ja alla kuva, kun sen päälle oli raastettu jäädytettyä ankanmaksaa.

Pohjalla ollut maksa oli hyytelöistä ja päältä löytyi vielä mysliä suuntuntumaa antamaan, sekä omenaa - sekin hyytelönä. Annos sai siitä mukavaa raikkautta ja kepeyttä. Usein ankan- tai hanhen maksaa tarjoiltaessa tehdään se virhe, että annokset ovat liian kookkaita jolloin tuntuu kuin kitalakeen jäisi epämiellyttävä rasvakerros. Tällä kertaa annos oli juuri sopivan kokoinen, eikä tätä efektiä päässyt käymään.

Edellisen annoksen kanssa tarjoiltiin tuoretta briossia sekä kahdenlaista voita. Ihan perinteistä kirnuvoita sekä itselleni entuudestaan tuntematonta vuohenmaidosta tehtyä voita. Väriltään valkoista, ei perinteisen voin voittanutta :)

Spelttisämpylää seuraavalle annokselle.

Seafood annoksesta löytyi mm. kampasimpukkaa, kaviaaria, kukkakaalia eri muodoissa, porkkanaa sekä jättiravunpyrstöä, joka maistui AIVAN hummerilta! Tautisen hyvää, olisin voinut nuolla lautasen puhtaaksi tai murtautua yöllä keittiöön syömään lisää.

Pääruoka-annos "Veal" saapui pöytään sellaisenaan, mutta sai ensin kaveriksi yllä olevan vaalean kermaisen kastikkeen ja sen jälkeen vielä alla olevan lihaliemestä suurustetun kastikkeen. Mukana oli myös kivipiiraa. Maukasta tämäkin.

Ensimmäisenä makeana ruokana tuli pre dessertinä Squash and liquorice, eli kurpitsaa ja salmiakkia. Salmiakki löytyi rouheena kurpitsajäätelöpallon alta, mikä ei oikein näy tässä kuvassa kun lautanenkin oli musta. Sopi kuitenkin hyvin tähän annokseen. Mukavan vilpoisaa ja raikasta tähän väliin.

Varsinainen jälkiruoka Hot chocolate and Salty Caramel olikin sitten suklaanrakastajan taivas. Oikein super kostea suklaakakkunen, ei kuitenkaan mikään mud cake tyyppinen. Maku ja rakenne toi mieleeni aivan itse tehdy suklaapuuron! (Siis sen joka valmistetaan mannasuurimoista ja kun kaadan sinne kilokaupalla aitoa kaakaojauhetta ja toisen kilon sokeria.)

Viileyttä ja kepeyttä annokseen toi herkullinen jäätelö, jonka alta löytyi vielä mukavaa crumblea. Sivulla olevat puolikkaan luumun näköiset olivatkin jättikokoisia penasamustikoita. 

Pientä makeaa jälkkärin päätteeksi saapui macaronin, marmeladien, nougan sekä konvehtien muodossa. En osaa edelleenkään päättää mikä oli paras. Kai se oli jompi kumpi kovehdeista, joita tarjoiltaessa erikseen kysyttiin kumpaa tahtoisimme. Molempia tietysti, ihan asiaton kysymys, pöh.

Perunajäätelö tarjoiltiin yhteisestä astiasta. Alla olevaan mullan näköiseen tuotokseen olen törmännyt aiemmin alkunaposteltavien kasvisten yhteydessä, mutta silloin "multa" on tehty oliiveista. Tätä ei kuitenkaan oltu tehty oliiveista, sillä jäätelö jatkoi ihanaa makean kermaista linjaa, johon pitkin ateriaa on totuttu.

Loppuun tarjoilija tuli vielä kahta aivan valtavaa vaahtokarkkipötkylää roikottaen kysymään kumpaa haluaisimme maistaa. Molempia tietysti!