Yokin kautta Mamiin

Perjantaina suuntasin kohti Turkua, jonne olin saanut kutsun jo hyvän aikaa sitten. Menomatkalla riitti yllin kyllin jännitysmomentteja, kun ajokeli oli Antti-myrskyn takia paikoitellen niin huono, ettei näkyvyyttä ollut lainkaan. Matkan varrella huomasi kuinka lumen määrä väheni jatkuvasti Helsingin hallitsemattomista kinoksista ihan maltilliseen lumimäärään. Ajokeli pysyi kuitenkin kehnona, koska tuuli pöllytteli irtolunta ihan valtoimenaan. Olin kuitenkin erittäin iloinen ns. pelkääjän paikastani :)

Nopean vaatteiden vaihdon ja valmistautumisen jälkeen poikkesimme uuden aasialaiseen fuusiokeittiöön erikoistuneen Yoki ravintolan avajaisissa Linnankatu 3:ssa niin sanotussa Casagranden tai Ingmanin talossa. Väkeä riitti kuin vilkkilässä kissoja (mistä toikin sanonta on saanut alkunsa?) mutta sehän vain kohotti tunnelmaa.

Ravintolan takaosasta ja alakerrasta löytyi hieman enemmän tilaa, niin pääsimme ihastelemaan rakennuksen historiallisesti suojattuja yksityiskohtia, kuten turvalasein eristettyä mukulakivikatua josta löytyi vielä hevoskärryjen renkaiden painamat urat. Nämä aina 1500-luvulta löytyneet oli juurikin se syy, miksi ravintolan avajaiset myöhästyivät näinkin paljon alunperin suunnitellulta syyskuulta. Kaikenlaisia aarteita sitä rempan keskeltä voikin löytää.

Talo missä ravintola sijaitsee on muuten sama mistä löytyy myös Mami ja Rocca. Alunperin suunnitelmissa oli jatkaa iltaa illallisen merkeissä Rocassa, mutta siellä olikin niin täyttä, että vaihdoimme ihan suosiolla Mamiin. Mami oli rankattu tänä vuonna Suomen 50 parasta ravintolaa listauksessa kahdeksanneksi, mutta Helsingin ulkopuolisista paikoista parhaaksi. Näin on ollut jo vuosia, katselin vähän netistä, mutten löytänyt tietoja enää vuodelta 2008. Ainakin vuodesta 2009 lähtien Mami on pitänyt paikkaa listalla parhaana ei-helsinkiläisenä paikkana.

Tehtyämme ruokatilauksemme saimme talon leipälankut, joilta löytyi  foccacciaa, näkkäriä ja ruisleipää voin kera. Olisin antanut plussaa lämpimästä leivästä. Nyt pitääkin pahoitella hieman hämyisiä kuvia, mutta en voi kuin vedota siihen että valaistus oli niin himmeä.

Puolet pöytäseurueesta päätti tilata alkuun limegraavattua siikaa ja avokadoa, toinen puolikas päätti jakaa keskenään kuuluisat Mamin etanat. Itse olin erittäin tyytyväinen omaan siika-annokseeni. Maut olivat raikkaita ja komponentit rakensivat maukkaan kokonaisuuden. Avokado toimii muutenkin niin loistavasti kalojen ja äyriäisten kanssa, omnom. Ainoana miinuksena sanoisin että päälle valutettua öljyä olisi voinut lorautella hieman varovaisemmalla kädellä.

Pääruoaksi koko seurue halusi paahdettua nieriää, hauki-rapumureketta ja voikastiketta. Löytyipä annoksesta vielä pieni tillinen lettunenkin. Tämäkään annos ei jättänyt oikeastaan mitään moittimisen sijaa makujen, mausteiden tai rakenteiden puolesta.
Paitsi ehkä annoksen ainoat kasvikset (jotka löytyivät kalafileiden alta) - niitä oli kovin vähän. Annos oli sen verran runsas, että kasvikset olisivat keventäneet kokonaisuutta ja tuoneet annokseen lisää väriä.

Jälkkärit jakoivat taas porukan kahtia. Itse maistelin praline-nougatjäädykettä ja karpaloita ja muistelen sitä lämmöllä. Jäädyke oli aivan taivaallisen kermaista, puolukat ihanan kohmeisia ja kuuma kinuskikastike kruunasi koko komeuden. Olen itsekin tehnyt kinuskia pariinkin otteeseen, mutta tämä oli ihan omaa luokkaansa. Kokoa näillä aterian kaikilla annoksilla oli sen verran kiitettävästi, että kukaan ei tilannut omaa jälkiruokaa, vaan jaoimme kaksi annosta neljään pekkaan.

Vähintäänkin toinen yhtä klassinen jälkiruoka oli pöydän toiselle puolelle valittu suklaafondant kinuskijäätelöllä.

Ilta jatkui vielä muutamassa eri ravintolassa. Pitihän sitä nyt käyttää tilaisuus hyväksi ja tutustua Turkuun, päästä tanssimaan sekä saada vaihtelua jo niin kovin tutulle Helsingille. Kaunis kaupunki ja ihania ihmisiä, viihdyin todella paljon ja seuraavasta reissusta ehtikin jo olla hieman puhetta :)

Lauantaina aurinko paistoi kauniisti koko päivän eikä luntakaan enää satanut. Jopa VR oli aivan aikataulussaan matkallani kotiin, eikä edellisen päivän myrskystä ollut jäljellä kuin kaunis ja valkea lumipeite. Matka kotiin sujui hyvin Batteryn, pienten eväiden, Iltapäivälehden uutisten ja ristikkoextran kera. 
Mielessä mukava edellinen ilta, kotona odottavat ensimmäiset luukut joulukalenteri kavalkadistani (!) ja illan varaus Chez Dominiqueen.