Salutorget vol 2

Kuten jo aiemmassa tekstissä kerroin, tapasin kummitätiäni viikolla illallisen merkeissä. Hän ehdotti paikaksi Salutorgetia, sillä hänen miehensä oli käynyt siellä hiljattain ja kehunut tätä kovasti. Itsellänikin oli hyvät muistikuvat paikasta, joten minulla ei ollut mitään ehdotusta vastaan.

Tapasimme siellä keskiviikkona kuuden aikaan ja paikassa oli jo mukava kuhina. Tarjoilija tuli piakkoin kysymään alkujuomatilauksia ja niiden toimituskin sujui nopeasti.

Päätimme ottaa alkuun jaettavaksi pelkän vihreän salaatin, kun ajattelimme keskittyä enemmän pääruokiin. Itse koin tarjoilijan tavan tarjoilla salaatti vähän kummalliseksi, kun hän sysäsi koko salaatin minulle ja antoi kummitädilleni vain lautasen. Olisin preferoinut mielummin molemmille omia lautasia... No joka tapauksessa, salaatti oli ihan ihan super etikkainen ja kirpeä, eikä se oikein maistunut meille kummallekaan.

Pääruoaksi otin tapani mukaan kalaa. Annos sisälsi haudutettua kuhaa, tilliperunaa, pinaattia ja jokirapukastiketta. Kaiken kaikkiaan annos oli hyvä ja maukas, mutta jäin kaipaamaan lisää jotain kasviksia annokseeni. Lisäksi mainitut tilliperunat olivat mielestäni ihan tavallisia keitettyjä perunoita? Yllätyin kuitenkin erittäin positiivisesti kokonaisista jokiravunpyrstöistä kastikkeen joukossa.

Kummitädilleni maistui Salutorgetin pippuripihvi härän sisäfileestä, paistetun portobellon, rosmariiniperunoiden ja pippurihollandaisen kanssa. Hänkin olisi kaivannut ehdottomasti jotain vihreää lautaselleen, ja hän oli myös hieman pettynyt portobellojen vähyyteen annoksessa. Pihvi oli kuitenkin hyvä ja kastike maukasta.

Kaiken kaikkiaan, tapaaminen onnistui loistavasti, juttua riitti ja aika kului kuin siivillä. Tarjoilu oli nopeaa ja hyvää, ruoat eivät ehkä olleet ihan onnistuneimmasta päästä, mutta alkusalaattia huomioimatta oikein maukkaita.

Galleria avajaisten jatkot Salutorgetissa

Ystäväni on saanut maalauksiaan esille Galleria Kioskiin Siltasaarenkadulle (Pauliina Saurus - Yksinäisyyden värit) ja lauantaina oli sitten tarkoitus juhlistaa avajaisia ystävien kesken.

Maalauksia on kuitenkin päässyt ihastelemaan jo tämän  kuun ensimmäisestä päivästä lähtien ja galleria onkin auki tiistaista perjantaihin 12-16.00, sekä iltaisin ja perjantaista sunnuntaihin yleisön pyynnöstä milloin vain, aina tämän kuun loppuun asti.

Taulujen ihastelun ohessa tarjolla oli kuohuvaa, kasviksia jogurttipohjaisen dipin kera sekä ihastuttavia pieniä ja meheviä minttuisia suklaa muffinsseja. Juuri sopivaa sormisyötävää; kevyttä, hyvää eikä sottaavaa.

Sieltä jatkoimme reilun kymmenen hengen naisseurueen voimin kohti Salutorgetia (Pohjoisesplanadi 15), josta meillä oli pöytä varattuna. Ravintolassa oli kahdeksan aikaan jo täysi tohina päällä, joten sovimme hyvin joukkoon sen suurempaa huomiota herättämättä.

Alkumaljoja tilaillessa lähdin sokeasti Prosecco linjalle, mikä ei ollut yhtään huono valinta. Päinvastoin, Italian Venetosta kotoisin oleva Prosecco Extra Dry - Maschio dei Cavalleri (8,80 €) oli nimestään huolimatta (extra dry) ihanan raikasta ja hedelmäistä. 
Annoskateus iski vasta siinä vaiheessa kun ihmettelin muutaman ystäväni lasissa ollutta punaista kuplivaa. He kertoivat poimineensa listan kulmasta sesongin drinkki suosituksen, jonka nimi oli glögikuohuva tai jotain sinne päin.

Se oli todella hyvää ja kysyessämme tarjoilijattareltamme mitä se sisälsi, saimme kaikki samalla loistavan pikkujoulu drinkki ehdokkaan! Eli lasin pohjalle kaadetaan ensin pieni loraus alkoholitonta glögitiivistettä ja päälle kaadetaan kuivaa kuohuviiniä. Suosittelen kokeilemaan, ainakin itse aion (viimeistään siinä vaiheessa, kun glögikausi on jo niin pitkällä, että se alkaa tulla korvista ulos). 
Yksinkertaista mutta hyvää ja ennen kaikkea raikasta :)

Glögikuohuva vs. Prosecco

Ruokalistaa tutkiessamme kävi aika selväksi, että kun on näinkin iso seurue kuin meillä oli, tulisimme kukin tilaamaan eri ruokia. Saivatpahan kaikki sitä mitä halusivat.

Itse valitsin paisettua siikaa, Beluga -linssejä sitruuna-voikastikkeella. Annos oli parempi kuin muistelin ruokien olleen aikaisemmilla kerroillani täällä. Kalan nahka oli paistettu hienosti rapsakaksi voissa ja linssit olivat juuri oikean kypsiä. Kastikkeen loppukin tuli sitten kaavittua leivällä vielä viimeistä pisaraa myöten. Vähän "vihreää" annos sai mm. pienistä porkkanakuutioista.

Jaoimme oman pöytä päätymme kanssa pullon valkoviiniä, sillä se sopi kaikkien meidän ruokiemme kanssa. Ranskan Alsacesta kotoisin oleva C'est la Vie! Muscat Viognier oli kerrassaan oiva valinta! Niinkuin Alsacen viinit usein onkin.

Sen kummempia selittämättä alla muutama kuva vieressäni istuneiden ruoista, ensimmäisenä klassikkojen klassikko; Caesar-salaatti, tällä kertaa kanalla. (Kuva otettu ennen kastikkeen ja mustapippurivuoren lisäämistä.)

Kokonainen valkosipulivoissa paistettu tuore hummeri tarjoiltiin salaatin ja paahtoleivän kera ja Toast Skagen sai kiitosta siitä, että siihen oli käytetty tuoreita katkarapuja, eikä mitään pakasteita. Juuri näin sen pitää ravintoloissa ollakin! Eritoten kun ollaan kauppatorin vieressä.